Lopulta äidin estin whatsappissa. Oli melkeen kuukausi rauhallista, kunnes hoksasi tekstiviestillä laittaa pyyntö viestiä.

Mulla aloitettiin nyt uusi lääke ja pikku hiljaa puretaan toista lääkettä pois. 
Sivuvaikutukset on kyllä vaikeaita.. Jalkojen levottomuutta, se on hirveää. Yleistä keskittymiskyvyn puutetta. Ja tänään alkoi myös itsetuhoajatukset. Lohuttaa, että onneksi nämä on ohi meneviä. Vaikka ei se ole kiva, kun ääni päässä neuvoo miten tuhota itsenstä. Niin ja näön hämärtyminen eli voi olla enemmänkin kirjoitusvirheitä mitä yleensä.

Käyn nyt enemmän koko ajanläpi menneitä kokemuksia. Pitäisi vaan laittaa heti ylös, mitä mieleen tulee, niin vois käyä niitä läpi.
Eilen taas mietin, että kuinka suojattua mun lapset elävät. Kun itse oon jo saman ikäisenä joutunut huolehtimaan 4v nuoremmasta veljestäki öitäkin. Ja nämä vanhimmat on nyt 9v ja 7v.
Yks päivä mietin, kun olin yläaste iässä kun äiti oli mulle kuin kaveri. Antoi mulle rauhottavia ym. lääkkeitä. Pienessä lääke humalassa tuli oltua enemmän tai vähemmän.
Tai jos äitin yks miehistä vihas mua siksi kun olin puolustanut äitiä,niin sainkin sitte jäädä kotia ihan yksin viikoksikki, kun olivat siellä veljen kanssa.

Välillä mietin, että mitä pahaa oon tehnyt, että saan kokea kaiken tämän paskan. Välillä mietin, että kuinka vihaan elämääni.


Peikkostiina