Sitä huomaa taas olevan ahdistuksen loukossa. Tai se tuntuu jo olevan normaalikin olotila jossain määrin.
Viime viikolla päätettiin yhden lääkkeen annostusta nostaa. Nyt odottelen vaikutusta. Muutama päivä onkin mennyt paremmin, mutta joku silti klikkaa.

Mietin, että voisiko se olla tämä, että oon taas onnistunut täyttämään liikaa kalenteria ja ahdistun siitäkin, vaikka toisaalta pääsee muuta ajattelemaan. Vai onko se tämä kevät.
Vai onko se myös se, että nuorin kun on oppinut nousemaan tukea vasten ja muutenkin kaipaa nyt enemmän huomiota. Vahinkoja sattuu joka päivä, kun on niin nopea liikkeissään.
Vai oonko vaan levon tarpeessa, mikä ei nyt isommin onnistu lapsiarjessa ja kun tukiverkko on olematon.
Nyt olen yhden lääkkeen ottoa aikaistanut tunnilla iltasin ja se on helpottanut aamu heräämisiä, kun ei oo ihan jumissa. Kuitenkin on lapset hoidettava kouluun, vaikka olisi mikä.

Kohta tulee kolme vuotta tytön menehtymisestä ja siitä muutaman päivän päästä minille tulee yksi vuosi täyteen. Paljon iloa ja surua samaan aikaan.

Olen nyt tutustunut tunnelukkoihin. Tilasin kirjan nimeltä Murra tunnlukkosi. Netissä pystyy myös tekemään tähän liittyvän testin tunnelukkosi.fi sivuilta. Kannattaa tutustua. Oon myös nyt kuunnellut Markku Veilon -Valloita vapautesi 5osaista sarjaa Youtubesta. Suosittelen kuuntelemaan.
Itse oon löytänyt itsestäni paljon näitä lukkoja. Vielä pitäisi löytää oikea avain, että mikä sopii lukkoihini. Pitkä ja raskas on varmasti tie. Mutta ehkä kohti tervehtymistä mennään.

Peikkostiina