Mitä kertoisin itsestäni? Miten sanottaisin sen miltä tuntuu? 
Välillä tuntuu, että ajatukset on ihan puurossa ja mitään järkevää ei saa aikaiseksi.
Masennus ja varsinkin ahdistus sekä niihin liittyvät pelot ovat suuri osa arkeani. Välillä vihaan itseäni, välillä vihaan sairauttani ja välillä haen muista syyllistä. Miksi minä en pääse ponnistamaan pohjalta. Tai otan askeleen eteen ja kaksi taakse. Masennus on kuin harmaa ja raskas pilvi joka on koko ajan läsnä. Auringon säteet ovat piilossa jossain.
 
Perheeseeni kuuluu kolme lasta ja mies. Tai on meillä myös neljäs lapsi, joka menehtyi. Tuntuu vaan, että siitä ei saisi puhua. Jotkut kokee, että en saisi sanoa että minulla on neljä.. Pitäisi unohtaa ja puhua vain niistä elävistä. 
Välillä vihaan elämääni, tekisi mieli paeta johonkin kauas ilman perhettä. Ja unohtaa olevansa äiti ja vaimo.

Pelot veivät minut ahdistukseen jonku vuoden. Vasta viime syksynä romahin. Sitä ennen vain raivosin kotona, kun ahdisti ja pelotti niin paljon koko ajan. Välillä se ahdistus näkyi töissä ja ihmissuhteissa. Loppu ajasta heräilin öisin pelkoihin, Oli rajoilla, että uskonko pelkoja vai en. Olin kävelevä pommi.

Syksyn etsittiin sopivaa lääkitystä ja puhuttiin, että kun tasaantuu niin lähemme kokeilemaan emdr -terapiaa. Marraskuussa alettiin kokeileen uutta lääkettä ja tuntuikin, että olo tasaantuu. Mutta nyt se on taas pulpahellut pinnalle. 
Ahistaa tuleva töihin paluu. En jaksaisi ketään. En jaksaisi olla sosiaalinen. Haluaisin vaan käpertyä kotiin omaan kuplaan. Mietin välillä taas, entä jos sota syttyykin. Millon maailman loppu tulee. Onko mulla joku syöpä, millon kuolen.
Pelkään taas uppoutuvani pelkoihin ja ahdistuksen pahenevan.

Käsityöt on ollut mulle hyvä terapia. Oon neulonut sukkia ja virkannut maton. Aloittanut myös liikunnan, käyn jumpilla ja salilla usein. Painoni on noussut lääkityksen myötä. Ja sekin lisää ahdistusta, yritän liikkua vähintää 5krt viikossa, mutta syömistäni en saa hallintaan. Vihaan itseäni ja rumaa ulkonäköäni. Tekisi mieli riuduttaa itseni kunnolla, mutta ei se onnistu kun ruoka ja herkut valtaa mun ajatukset koko ajan. 

Ollaan nyt hiihtolomalla ja mökkeilemässä. Täällä onneksi mieli lepää erillä tavalla, kuin kotona ollessa.  

Hyvää alkavaa viikkoa!

Peikkostiina